TERVEYS

Rotu ei kuulu PEVISAan.
Australianterrierikerhon jalostustoimikunta on kerännyt tietoa australianterriereiden terveydestä usean vuoden ajan kasvattajilta ja koirien omistajilta. Ilmoituksia on tullut jonkin verran, suurin osa ilmoituksesta on tullut viimeisen viiden vuoden aikana eli ilmapiiri keskustella rodun ongelmista on muuttumassa avoimemmaksi. Eniten ilmoituksia on tullut diabeteksesta, virtsakivistä, legg pertheksestä ja patellaluksaatioista.

Vuoden 2003 rodun terveyskyselyssä eläinlääkärit pitävät australianterrieriä terveenä rotuna. Eläinlääkäreiden mukaan kasvattajien tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: allergiat (joista suurin osa ei ole ruoka-aine allergioita), entropium, epilepsia, virtsakivet, diabetes, patella luksaatio, legg perthes ja luonne. Useamman eläinlääkärin käsitys on että, diabetes, epilepsia ja muut kuin ruoka-aine allergiat ovat lisääntyneet rodussa viime vuosina.

Australianterrieriä voi pitää suhteellisen pitkäikäisenä rotuna. Keskimääräinen ikä lienee rodussa noin 10-12 vuotta. Neljätoistavuotiaat australianterrierit eivät ole kuitenkaan harvinaisia ja 16-17 - vuotiaita australianterriereitä tavataan myös silloin tällöin.

Australianterriereillä esiintyviä sairauksia:

Calve-Legg-Perthes -reisiluun pään kuolio
Sairautta pidetään perinnöllisenä, mutta sen periytymismekanismia ei tarkoin tunneta. Tällä hetkellä sairautta pidetään polygeenisesti periytyvänä. Jalostustoimikunnalle on ilmoitettu muutamia tapauksia vuosittain. Sairaita yksilöitä ei tule käyttää siitokseen ja sairaiden koirien lähisukulaisia
käytettäessä ovat siitosparit valittava tarkoin. Tätä sairautta tavataan pienillä koirilla ja kääpiörotuisilla koirilla. Sairaus alkaa ontumisena kasvun keskivaiheilla noin 5-14 kuukauden iässä. Legg-Perthes aiheutuu reisiluunkaulan alueen verenkiertohäiriöstä. Muutokset ilmenevät kasvurustossa ja luutuvassa reisiluunpäässä sekä -
kaulassa aiheuttaen mahdollisesti nivelrikon. Nivelrikon hoitona on leikkaus, jonka jälkeen koira kuntoututetaan. Onnistuneen kuntoutuksen jälkeen koira voi elää normaalia kotikoiran elämää.

Patellaluksaatio - polvilumpion sijoiltaanmeno
Polvilumpio on reisiluun telaurassa, jossa nivelsiteet sen pitävät. Polvilumpion sijoiltaanmenoon vaikuttavat reisi- ja sääriluun muoto, telauran mataluus sekä nivelsiteiden löysyys. Eläinlääkäri tutkii polvinivelet tunnustelemalla ja ne arvioidaan havaittavissa olevan löysyyden mukaan. Patellaluksaation tarkkaa periytymistä ei ole tyhjentävästi selvitetty. Perinnöllisyyden lisäksi ongelma voi johtua rakenteesta, kuten esim. liian suorista takaraajojen kulmauksista. Ongelman voi aiheuttaa myös muut tekijät kuten esim. onnettomuus. Oireet vaihtelevat vaikeusasteen (1-4) mukaan. Lieväkin luksaatio lisää polven alttiutta muille vaurioille (esim. ristisiderepeämät), jotka saattavat vaatia leikkaushoitoa. Jalostukseen käytetyt australianterrierit on tutkittu jo useiden vuosien ajan. Suurin osa tutkituista on ollut täysin terveitä (0/0). Jalostukseen käytettyjen koirien polvet on oltava virallisesti polvitarkastettuja, 0/0 tai korkeintaan 1/1, jolloin toisella tulee olla ehdottomasti 0/0 polvet. Yhdistys ei suosittele jalostukseen sellaisia koiria, joilla on 2-asteen patellaluksaatio. Sairaiden koirien lähisukulaisia käytettäessä siitosparit on valittava huollella.

HC (hereditary cataract) - perinnöllinen harmaakaihi:
Silmän linssi eli mykiö muodostuu läpinäkyvistä säikeistä ja soluista, jotka ovat järjestäytyneet eri suuntiin. Linssi on ohuen kotelon eli kapselin ympäröimä. Harmaakaihi merkitsee linssin tai sen kapselin samentumista. Samentuminen voi saada alkunsa ikääntymisestä, myrkytyksestä tai jostain sairaudesta. Periytymismalli on epäselvä. Todennäköisesti kyseessä on dominantti periytyvä ominaisuus, jolla on epätäydellinen periytymismalli. Perinnöllinen harmaakaihi ilmenee yleensä nuorilla tai keski-ikäisillä koirilla molemmissa silmissä. Harmaakaihi heikentää koiran näkökykyä tai voi myös aiheuttaa sokeutumisen. Suomessa jalostukseen käytettävien koirien silmät on jo yli kymmenen vuoden ajan tutkittu miltei sataprosenttisesti. Viimeisen kymmenen vuoden ajalta australianterriereillä on vain muutama HC ja katarakta -lausunto. Koiraa, jolla todetaan perinnöllinen harmaakaihi (HC) ei saa käyttää jalostukseen.

Diabetes mellitus - sokeritauti
Sokeritautia on kahta päätyyppiä, joista toisessa haiman betasolut menettävät kykynsä tuottaa insuliinia (tämä yleisin koirilla) ja toisessa haiman betasolut eivät tuota tarpeeksi insuliinia. Yleisin oire sokeritaudissa on lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Koira yleensä syö hyvin, mutta laihtuu. Se on väsynyt ja haluton. Pahimpia oireita ovat oksentelu, syömättömyys, vatsan aristus ja voimattomuus. Tautiin voi liittyä myös harmaakaihi. Hoitona käytetään päivittäisiä insuliinipistoksia  ja ruokavaliota.
Jalostustoimikunta on tehnyt laajan kyselyn diabeteksen esiintymisestä australianterriereillä. Kysely kohdistettiin koiranomistajiin, kasvattajiin ja eläinlääkäreihin. Tällä kyselyllä saimme useita ilmoituksia diabetekseen sairastuneista. Useimmat sairastuneista ovat yli 8-vuotiaita sairastuessaan. Taipumus diabetekseen periytyy. Laukaisevina tekijöinä tunnetaan mm. vääränlainen ravinto, liika lihavuus ja vähäinen liikunta. Diabetekseen sairastunutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen ja sen lähisukulaisia tule käyttää harkiten jalostukseen.

Epilepsia
Epilepsia on yksi yleisimmistä neurologisista sairauksista koirilla. Se ilmenee yleensä noin 1-5 vuoden iässä. Sairautta ei voida parantaa, mutta sitä voidaan pitää kurissa lääkkeillä. Primaarinen l. idiopaattinen epilepsia on perinnöllistä. Sekundaarisen epilepsian aiheuttaja voi olla esim. vamma, kasvain tai muu tauti (esim. maksashuntti). Tarkasti ei tiedetä kuinka epilepsia periytyy koirilla. Epilepsiatyyppisiä kohtauksia voi esiintyä myös ulkopuolisesta ärsykkeestä. Jalostustoimikunnalle on ilmoitettu muutama epilepsiatapaus, mutta eläinlääkärikyselyn mukaan niitä on useampia ja sairaus on yleistymässä. Epilepsia saattaa haitata yksilön jokapäiväistä, normaalia elämää sekä käyttöä käyttötarkoitukseensa riippuen kuinka usein kohtauksia esiintyy ja kuinka rajuja ne ovat. Sairaus voi olla ongelma jalostuksessa koska koira saattaa saada ensimmäiset kohtauksensa vasta muutaman vuoden iässä, jolloin sitä on jo saatettu käyttää jalostukseen. Kohtauksia saavaa koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.
Yhdistelmää, joka on tuottanut sairaan yksilön, ei tule uusia. Sairastuneen koiran sisaruksien jalostuskäytössä tulee noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkintaa.

Allergiat (atopia)
Atopiataipumus periytyy ja se ilmenee useimmiten iho- ja/tai suolisto-ongelmina. Eläinlääkärikyselyn perusteella allergiat ovat yleistyneet australianterriereillä. Tarkkaa syytä yleistymiseen ei tunneta. Jalostukseen tällaista yksilöä tulee käyttää harkiten.

Muita ongelmia

Häntämutkat
Häntämutkat ovat nikamaepämuodostumia, jotka hännässä esiintyessään ovat harmittomia, mutta joidenkin tietojen mukaan ne ovat osoitus siitä, että koira saattaa periyttää vastaavia epämuodostumia myös selkärangan alueelle. Luonnontöpöjä on syntynyt myös rotuumme. Silloin suositellaan selkärangan ja töpön kuvaamista, jotta tiedetään, että töpöhäntäisyydestä ei ole haittaa koiran normaalille elämälle.

Virtsakivet
Virtsakivi on kiveä muistuttava mineraali, joka muodostuu virtsarakkoon tai -tiehyeeseen. Virtsakivet voivat olla suuria yksittäisiä kiviä tai pientä hiekanjyvää muistuttavia hippusia. Tyypillisimmät oireet virtsakivistä ovat verivirtsaisuus ja virtsaamisvaikeudet. Suuret virtsakivet estävät yleensä virtsan kulkeutumista rakosta virtsaputkeen ja pienemmät kivet saattavat tukkeuttaa virtsaputken. Totaalinen tukos voi aiheuttaa pitkään jatkuessaan myös hengenvaarallisen tilan, johon liittyy oksentelu. Vaikka kivet eivät tukkeuttaisikaan täysin virtsateitä, aiheuttavat ne koiralle kipua.

Virtsakivien muodostumisesta on useita teorioita. Todennäköisesti kivien muodostumiseen tarvitaan useamman tekijän yhteisvaikutusta. Tämä saattaa johtua esim. ravinnosta tai virtsarakon aikaisemmista sairauksista esim. virtsatietulehduksesta. Hoitovaihtoehtoja on kaksi. Nopein tapa päästä kivistä on poistaa ne leikkauksella. Leikkauksen jälkeen 2-4 päivän kuluttua koiran virtsaamisvaikeudet ja kipu helpottavat. Toinen vaihtoehto on liottaa virtsakiviä erityisdieeteillä. Liotushoito ei kuitenkaan tehoa kaikkiin kivityyppiin. Virtsakivien periytyvyydestä ei ole rodulla tietoa.

Kivesten laskeutumishäiriö
Koiran kivekset laskeutuvat normaalisti kivespusseihin heti syntymän jälkeen. Joskus toinen kives saattaa laskeutua vasta myöhemmällä pentuiällä. Jos kives ei laskeudu, se yleensä jää nivuskanavaan tai jopa vatsaonteloon ja silloin puhutaan piilokiveksisyydestä. Piilokiveksisyys on usean geenin kautta periytyvä. Kivesvika ei yleensä haittaa yksilön jokapäiväistä normaalia elämää. Vatsaonteloon jääneet kivekset saattavat altistua lämpimässä kiveskasvaimille. Omistaja voi harkintansa mukaan poistattaa ne
leikkauksella. Piilokivesten leikkauttamista suositellaan mikäli koira harrastaa agilityä tai muuta vastaavaa urheilulajia. Kivesvikaisen koiran jalostuskäyttö ei ole sallittua eikä sitä arvostella näyttelyssä.

Purentaviat ja hammaspuutokset ovat perinnöllisiä vikoja, joiden esiintymistä seurataan. Rodussa on tavattu myös PRA:ta (ei Suomessa) ja VonWillebradtin - tautia (ei Suomessa). Jalostustoimikunnalle on ilmoitettu yksittäisiä tapauksia myös seuraavista ongelmista ja sairauksista: maksashuntti, sydänvika, kuivasilmä, entropium, cushingin tauti, kasvaimet ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Kehityshäiriöitä, joita voi esiintyä kaikilla nisäkkäillä ovat vesipää, kitalakihalkiot ja tyrät.

Pennun kitalakihalkiota ei yleensä yritetä operoida, vaan pentu lopetetaan tai se menehtyy. Kitalakihalkion syntyyn arvellaan perinnöllisyyden lisäksi vaikuttavan myös emän kantoaikana saamat lääkeaineet.

Napa- ja nivustyrät ovat operoitavissa. Viasta on kerrottava pennunostajalle ja kasvattaja on Kennelliiton pennun kauppakirjan mukaisesti velvollinen maksamaan leikkauksen. Kahta napatyräperimän omaavaa koiraa ei suositella yhdistettävän.