Jalostustoimikunta on päättänyt luopua kertaantuvien koirien laskemisesta kahdeksassa sukupolvessa 27.4.2011 lähtien. Hallitus on puoltanut päätöstä.
Jalostustoimikunta on päätynyt luopumaan sukutauluissa kertaantuvien koirien laskemisesta yksityishenkilöiden sukutauluohjelmilla, sillä Suomen Kennelliiton Koiranet-sukutauluohjelma antaa kaikille yhtäläiset tiedot sukutauluista. Yksityisiä sukutauluohjelmia käytettäessä virheiden mahdollisuus on olemassa, lisäksi on kohtuutonta, jos kasvattajalla itsellään ei ole mahdollisuutta tarkistaa jalostustoimikunnan listaamia kertautumisia. Jalostustoimikunnan resurssit tai käytettävissä oleva tietotekniikka eivät myöskään riitä sukutaulujen lähettämiseen kasvattajille. Jalostustoimikunta pyrkii siihen, että kasvattajat selvittävät itse tiedot yhdistelmiin vaikuttavista seikoista jo ennen yhdistelmän toteutumista eikä vasta jälkikäteen, kun yhdistelmä on jo toteutunut ja mahdollisesti pennut syntyneet.
Yksilöiden liiallista kertaantumista sukutauluissa pidetään edelleenkin haitallisena. Jalostustoimikunta suosittelee kasvattajia tutustumaan kertaantuviin koiriin sukutaulussa ja välttämään edelleenkin sellaisia linjauksia, joissa yksittäinen koira esiintyy viisi (5) kertaa tai useammin sukutaulua kahdeksassa (8) polvessa tarkasteltuna. Kasvattajia pyydetään perehtymään suunnittelemaansa yhdistelmään riittävän ajoissa ennen astuttamista. Kasvattajan tulee itse laskea kertaantuvat koirat kahdeksassa sukupolvessa Koiranetistä ja huomioida lisäksi suositus, ettei sukusiitosprosentti nousisi kahdeksassa sukupolvessa yli 6,25 %:n. Tämä siksi, että moninkertaisia tai lähisukulaisten välisiä linjauksia ei pidetä populaatiogenetiikan mukaan suositeltavina, sillä ne sekä vähentävät rodussa esiintyvää geneettistä vaihtelua että lisäävät perinnöllisten sairauksien ilmitulon riskiä.
Koiranetissä on nykyään käytettävissä myös sukukatokerroin-arvo (välillä 0 – 1), joka toimii jalostuksen apuvälineenä. Sukukato kertoo, kuinka suuri osuus sukutaulun tiedossa olevista esivanhemmista on eri koirayksilöitä. Kasvattaja pystyy itse näkemään yhdistelmän sukukatokertoimesta, kuinka paljon geeniperimästä on jo menetetty. Sukukatokertoimessa on hyvä huomioida, että mitä suurempi luku on, sen parempi eli siis päinvastoin kuin sukusiitosprosentissa. Sukukatokerrointa tarkasteltaessa pitäisi tarkastella vähintään viittä sukupolvea, mieluimmin kahdeksaa. Tarkasteltuina yhdessä sukusiitosprosentti ja sukukatokerroin ovat jalostuksessa hyviä apuvälineitä ja auttavat kasvattajia estämään geenipoolin kaventumista.
Saadakseen riittävästi tietoa suunnitellusta yhdistelmästä kasvattajia kehotetaan selvittämään Koiranetistä puuttuvat sukutaulujen tiedot. Apuna tässä voi käyttää esim. Ruotsin tai Tanskan Kennelliitton vastaavia ohjelmia. Lisäksi kasvattajien tulisi tutustua huolella jalostustoimikunnalle toimitettuihin sairausilmoituksiin ja kerättyihin terveystietolistoihin.
